Jumalan tunteminen * To know God

Sellainen väite, että emme voi tuntea Jumalaa kunnolla, ellemme tiedä hänen nimeään, on mielestäni täysin huuhaata. Ajatelkaamme esim. omia kokemuksiamme! Saatamme tuntea hyvinkin monia sellaisia ihmisiä, joiden nimestä meillä ei ole mitään tietoa. Ja päin vastoin; voimme elää läheisessä kontaktissa vuosikausia ihmisen kanssa, jonka nimi on meille varsin tuttu, mutta emme oikeasti tunne häntä juuri lainkaan!

I think it's just nonsense to claim that we can't be acquainted with God, if we don't know his name. Let's think for example our own experiences! We may be acquanted with many people without knowing their names at all. And conversely; we may have been living many years with some-one whose name we know very well but actually we are not acquanted with him/her any way.

Mielestäni on syytä katsoa, mitä raamatussa sanotaan Jumalan tuntemisesta:
"Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
Joka sanoo: 'Minä tunnen hänet', eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. 
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme." (1. Joh. 2: 3 - 5)
"Jos joku sanoo:'Minä rakastan Jumalaa', mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastaa myös veljeänsä." (Joh. 4: 20, 21). 

I think we have a good reason to read some Bible verses:
"And hereby we do know that we know him, if we keep his commandments.
He that saith, I know him, and keepeth not his commandments, is a liar, and the thruth is not in him.
But whoso keepeth his word, in him verily is the love of God perfected; hereby know we that we are in him." (1. John. 2: 3 - 5)
"If a man say, I love God, and hateth his brother, he is a liar: for he that loveth not his brother whom he hath seen, how can he love God whom he hath not seen?
And this commandment have we from him. That he who loveth God love his brother also." (1. John. 4: 20, 21)

HUOMIO! NÄISSÄ JAKEISSA EI PUHUTA MITÄÄN JUMALAN NIMESTÄ! 

ATTENTION! THERE IS NO MENTION OF ANY GOD'S NAME IN THESE VERSES!

Nimi on ollut raamatullisina aikoina kyllä tärkeä asia, mutta sitä ei ilmeisesti annettu lapselle heti syntymän jälkeen tai jos annettiinkin, sitä saatettiin muuttaa elämän varrella vastaamaan tämän oleellista luonnetta.
"Muinaisina aikoina nimiä ei annettu hätiköiden - miehen nimi saatettiin muuttaa hänen ollessaan jo aikuinen - ja siitä syystä nimillä oli merkitystä." Ollus: Väinämöisen juuret

In the ancient times names were important, but they may have been changed even in the adulthood to describe better the personality of the owner of the name.

Koska kukaan meistä ei ole nähnyt Jumalaa (Joh. 1 : 18), emmekä  siitä syystä voi tuntea häntä täydellisesti, me emme voi tässä ajassa tietää hänen nimeään. Tätä ajatusta tukee myös Ilmestyskirjan teksti 19: 12, joka kuvaa hetkeä, jolloin Jeesus saapuu kirkkaudessaan:
"... hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse."

Nobody has ever seen God (John 1: 18), therefore nobody can totally be acquainted with him and call him with a certain name in this mortality. Even one text of the Revelation  (19: 12) has the same idea: "... he had a name written, that no man knew, but he himself."... and it's question of the moment when Jesus comes back.

Jos Jumala olisi paljastanut oman nimensä luomakunnan alussa, Pahuuden Ruhtinas olisi takuulla ottanut sen käyttöönsä ja tehnyt siitäkin suuren sekoituksen.

If God had revealed his name in the very beginning of the universe, the Prince of Severity had certainly taken it and mixed it.

Jumala on ilmoittanut itsestään oleellisimman asian, josta voimme hänet tuntea, jos niin tahdomme! Itse asiassa Jumalan nimi sisältää jokaisen ihmisen nimen, koska jokainen ihminen on toisten lähimmäinen, jonka rakastamista Jumala meiltä odottaa!

God has informed us the most important things of himself, and they are enough for us to be acquainted with him if we want so! Actually God's name contains every human name, for every man/woman is a neighbour to the others, who are bound according to God's will to love him/her.

Jeesuken opetuksen mukaan me voimme tunnistaa ja tuntea toiset ihmiset heidän "hedelmistään" eli teoista (Matt. 7: 16). Tämä tunnistaminen pätee myös Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen puolin ja toisin. Vaikka Jumala tietää jokaisen ihmisen nimeltä, hän tunnistaa/tuntee vain ne, jotka tekevät hänen tahtonsa (Matt. 7: 23; 12: 33; 25: 12). 

Jesus said that we can know other people by their fruits ot their deeds (Matthew 7: 16). It's the same thing in the affair between God and man and in every human relationship. God knows every people by their names, but he shall know only those who are willing to fulfill his holy will (Matthew 7: 23; 12: 33; 25: 12).

Tärkeämpää kuin Jumalan nimen tietäminen on hänen voimansa tunteminen (Matt. 13: 11; 22: 29). MUTTA okkultismissa leikitään (ihmisten tekemillä/antamilla) Jumalan nimillä, ja varsinkin nimellä Jahve/Jehova, jota vastaavat hepreankieliset konsonantit יהוה ovat siinä keskeinen asia! 

It's much more important to know God's power that to know his name (Matthew 13: 11; 22: 29). But in Occultism people are playing with God's/god's (human made) names and especially with the name Yahweh/Jehovah and it's Hebrew consonants יהוה which are in the focus of Occultism!

Kunnioituksen puute * Respect lacking

Satuin löytämään internetistä eilen erään kirjoituksen, jossa ruodittiin hyvin kriittisesti mm. Jehovan todistajien Uuden Maailman -käännöstä. Siinä kerrottiin, että nimi Jehova on lisätty Uuden Maailman -käännökseen 237 kertaa.

Yesterday evening I found from internet a text, which was a hard critic concerning the New World's Version of the Watchtower. I was wondering one detail; they have added the name Jehovah 237 times into their New World's Version.

Hieronymus jätti latinankielisestä Vulgatasta kaikki noin 7000 Jehovaa/Jahvea tarkoittavaa  והיה -tetragrammia pois ja korvasi ne sanalla "Dominus" (kts. aikaisempi kirjoitukseni), ja Jehovan todistajat puolestaan lisäsivät tuon saman nimen 237 kertaa! Mitä tämä pelleily oikein on?

Hieronymus left totally all 7000 names of Yahweh/Jehowah ( the tetragrammaton והיה ) away from his Latin Vulgate and replaced them by the word "Dominus" (look at my previous text), and then the Watchtower adds it 237 times into it's own version! What is this?

Kuulin eilen myös eräältä facebook-ystävältäni, että 600-luvulla olisi raamatusta poistettu 14 tekstiä islamin pelossa (onko se totta?). Ja jo monia vuosia aikaisemmin kuulin eräältä uskontotieteilijältä, että jokainen uusi uskonpuhdistusliike on pyritty sammuttamaan seuraavaan raamatunkäännökseen tehdyllä tekstimuutoksella. Uskomatonta touhua! Missä on raamattua kääntävien ja editoivien ihmisten kunnioitus Jumalaa kohtaan?

Yesterday I heard also from my facebook-friend that in the 7th century 14 verses were taken off from the Bible because of the threat of Islam (is it true?). And many years ago I get to know from one theologian that every new reformation movement has been put out by a change of some verse in the next Bible version. Unbelievable! Where is respect and honour towards God among those who translates and edits the Bible?

Kirja ei ole persoona * A book is not a person

Blogini on minulle kuin päiväkirja, johon kirjoittelen mieltäni askarruttavia, harmittavia tai ilahduttavia asioita. Tällä kerralla puran ärtymystäni kirjan personoimisesta.

My blog is like a diary, in which I write about confusing, irritating and delighting subjects. Now I undo my irritation about attempts to personify a book.

Ehkä olen huumorintajuton tai kuivakiskoinen tosikko, mutta en voi olla kiusaantumatta sanoista "raamattu sanoo/raamattu puhuu", sillä vielä tähän päivään mennessä en ole kuullut raamatuksi kutsutuista kirjoista mitään kirjaimellista ääntä.

Maybe I am a person with no sense of humor or a serious and humourless woman, but I can't help being annoyed when I hear  the words "the Bible says/the Bible tells", for until this day I have never heard any concrete voice from my Bible.

Onko ihan mahdotonta sanoa: "raamatussa sanotaan/puhutaan", vai onko kysymyksessä yritys tehdä raamatusta joku taikakalu, joka osaa jopa puhua? 

Is it just impossible to say "it's said in the Bible" or is there an attempt to change the Bible to a speaking talisman?

Tällainen puhetapa ihmetyttää minua yhä enemmän! Jumala, joka oman ilmoituksensa mukaan on YKSI henki (ja minä ymmärrän sen tarkoittavan yhtä henki-persoonaa) jaetaan kolmeksi persoonaksi, mutta raamatusta, joka sisältää kirjoituksia kymmeniltä eri kirjoittajilta noin 2000 vuoden ajalta, yritetään tehdä yksi puhuja/todistaja. Mistä oikein on kysymys?

I'm more and more astonished of such a manner of speaking! God who is ONE spirit as he has informed us (and I understand that it means: he is one person) has been divided into three persons, but the Bible containing writings from tens of authors during about 2000 years has been made one speaker/witness. What is question about?

Hieronymuksen sormenjälki * A fingerprint of Hieronymus

Olen pitkään miettinyt raamatussa esiintyvää Jumalan nimeä koskevaa sekaannusta ja ihmetellyt, kuka on/ketkä ovat vastuussa tästä kaikesta. Tänään löysin erään mielenkiintoisen yksityiskohdan, joka vastaa ainakin joihinkin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin.

I have been thinking the confusion concerning God's name in the Bible and asking who account to that. I found today one interesting detail, which gives me answers at least to some of my questions.

Työpaikkani postilaatikkoon oli pudotettu Jehovan todistajien painama lehtinen nimeltä "Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti". Lehtinen tähtää tietenkin Jehova-nimen korottamiseen, mutta sen jakama tieto vahvistaa kyllä vain minun uskoani Jumalan koodinimeen EHJEH ( אהיה ), sillä lehtisessä kierretään tärkein teksti, joka on 2. Moos. 3: 14, ja se jätetään kokonaan mainitsematta. Asioista voidaan kirjoittaa hyllymetreittäin kirjoja, mutta mielestäni on tärkeää seurata, mikä seikka niistä unohdetaan! 

Somebody had dropped into the post box of my office a leaflet of the Watchtower about "God's eternal name". Naturally the leaflet emphasizes the name Jehovah, but however it's message hardens my belief on God's code/name EHYEH ( אהיה ), for the most important text concerning God's name (Ex. 3: 14) has been left out. People can write books as many as they want of any subject, but I think it's very important to observe, what they don't write.

Lehtisessä valaistaan Jumalan nimenä pidetyn tetragrammin (JHVH - והיה) historiaa. Sen mukaan latinankielisen Vulgatan (valmistui 405) kääntäjä Hieronymus (347 - 420) korvasi והיה-tetragrammin sanalla Dominus, "Herra".

The leaflet has very much history of the tetragrammaton (YHVH - והיה), which has been considered God's name. The leaflet has an information that Hieronymus (347 - 420), who translated the Latin Vulgate (finished 405) replaced the tetragrammaton והיה  by the word Dominus, "Lord".

Mielenkiintoista!
Miksi ihmeessä Hieronymus teki niin? 

INTERESTING!
BUT WHY HIERONYMUS DID SO?

Lehtisessä kerrotaan lisäksi, miten והיה -tetragrammi on palautettu Hieronymuksen ajan jälkeen vähitellen takaisin raamatunkäännöksiin. 
Esim. vuonna 1303 Porchetus de Salvaticis mainitsi tetragrammin teoksessaan Victoria Porcheti adversus impios Hebraeos (Porchetuksen voitto jumalattomista heprealaisista) muodoissa Iohouah, Iohoua ja Ihouah, ja vuonna 1518 Petrus Galatinus kirjoitti teoksessaan De arcanis catholicae veritatis (Yleisen totuuden salaisuuksista) tetragrammin muodossa Iehoua. 
Kun William Tyndale julkaisi vuonna 1530 käännöksen raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta, hän sisällytti kyseisen tetragrammin useisiin jakeisiin muodossa Iehouah. Vuonna 1611 julkaistussa kuningas Jaakon käännöksessä והיה -tetragrammi esiintyy neljä kertaa (2. Moos. 6: 3; Ps. 83: 19; Jes. 12: 2; 26: 4), mikä vaikuttaa kummallisen okkultistiselta tavalta! 

The leaflet has information also how the tetragrammaton והיה has been gradually taken back to the Bible versions after Hieronymus.
For example in 1303 Porchetus de Salvaticis mentioned the tetragrammaton in his opus called Victoria Porcheti adversus impios Hebraeos in form Iohouah, Iohoua ja Ihouah, and in 1518 Petrus Galatinus wrote the tetragrammaton in his opus De arcanis catholicae veritatis in form Iehoua. 
When William Tyndale published in 1530 his translation of the five books of the Bible, he put the tetragrammaton into many verses in form Iehouah. 
In the King James version (published in 1611) the tetragrammaton appears four times (Ex. 6: 3; Ps. 83: 18; Isa. 12: 2; 26: 4), which seems to me very occultic!

Uskonpuhdistaja Martti Luther (1483 - 1546) ei käyttänyt  והיה
-tetragrammia, vaan korvasi sen käännöksessään sanalla "Herr", ja hänen antaman mallin mukaan Mikael Agricola (1510 - 1557) käänsi tetragrammin sanalla "Herra".

Martin Luther (1483 - 1546), the reformator, didn't use the tetragrammaton והיה, but replaced it by the word "Herr", and Michael Agricola (1510 - 1557) followed his example and replaced the tetragrammaton by the Finnish word "Herra".

Koska tetragrammi JHVH - והיה (näkee usein muodossa JHWH, mutta hepreankielen aakkosissa ei ole W:tä vastaavaa konsonanttia) esiintyy noin 7000 kertaa Vanhan Testamentin alkuteksteissä, on pakko ihmetellen kysyä, mistä syystä Hieronymus mahtoi jättää sen Vulgatasta pois ja korvasi sen sanalla "Dominus" eli "Herra"!

Because the tetragrammaton YHVH - והיה (can be seen also in form YHWH, but the Hebrew letters do not have such a corresponding consonant) appears about 7000 times in the manuscript of the Old Testament, I must ask in surprise, what was the reason, why Hieronymus replaced it by the word "Dominus" or "Lord" in Vulgate!

Olisikohan yksi mahdollinen syy se, että Hieronymus tunsi sekä kreikankielisen että latinankielisen PAKANALLISEN  JA KRISTILLISEN KIRJALLISUUDEN - löysin tämän tiedon netistä. Jos Hieronymus tunsi oman aikansa pakanallisen kirjallisuuden, hänen täytyi olla tietoinen myös siitä, mitä  והיה -tetragrammi merkitsee pakanuudessa! Hänestä on täytynyt tuntua hyvin oudolta nähdä tuo sama tetragrammi myös raamatun käsikirjoituksissa! Ehkäpä juuri siitä syystä hän keksi uuden korvaavan sanan/nimen omaan latinankieliseen käännökseensä. Mainittakoon myös, että Vulgata on katolisen kirkon yhä käyttämä raamatunkäännös.

Maybe the reason is this - I found it in internet: Hieronymus knew both the Latin and the Greek PAGAN AND CHRISTIAN LITERATURE. If Hieronymus was acquainted with the pagan literature of his own time, he should have known, what the tetragrammaton והיה means in paganism! I think it should have seem very odd and strange to him to find the same word in the manuscripts of the Bible! Perhaps for this reason he invented a new word and replaced the tetragrammaton by that in his own translation. By the way we must remember that the Roman Catholic Church uses the Latin Vulgate still today. 

Mahdottoman mahdollisuus * Impossible is possible

Olisiko joku inhimillinen pyhempää, jalompaa tai puhtaampaa kuin jumalallinen, tai voisiko inhimillinen järjestelmä onnistua täydellisemmin kuin taivaallinen? Tällainen kysymys nousee mieleeni, kun mietin, voisiko todella olla niin, että kristinuskoon on luikertanut okkultistinen valhe kolminaisuuden ja Jahve/Jehovan muodossa.

Could it be so that some human things would be more holy, more noble and more pure than divine things or could some human system work out better than a heavenly one? This kind of question arises into my mind when I'm thinking, could it really be possible that an occult lie has winded into Christianity in the smock of the Trinity and Yahweh/Jehovah.

Kun Jumala katsoi luomisviikon päätteeksi kaikkea tekemäänsä, hän totesi kaiken sangen hyväksi (1. Moos. 1: 31). Missään ei siis voinut olla mitään soraääntä eikä epäkohtaa, vai oliko sittenkin? Kaikki mitä Jumala oli tehnyt oli hyvää, mutta entä kaikkien luotujen tekemiset? 
Enkelit, jotka olivat ensimmäisiä olentoja koko Jumalan maailmankaikkeudessa ja mitä ilmeisimmin luotu luomisviikon ensimmäisenä päivänä, olivat toki ehtineet aloittaa jo omaehtoisen elämänsä täysin vapaina tekemään omia päätöksiään ja valintojaan mielensä mukaan. 

When God looked at all his creations in the end of the first week, he saw it was perfect (Gen. 1: 31). There was not any discord, not any fault, or nevertheless was there? Everything that God had made was perfect, but what about the deeds of the creatures? The angels who were the first creatures and been obviously created during the firts day of the creation week had already began their own life and started to make their own dicisions and choices as totally free creatures.

Se tosiasia, että ns. elohistisessa luomiskertomuksessa todetaan ensimmäisen luomispäivän päätteeksi, että Jumala erotti valkeuden pimeydestä... ja kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi (1. Moos. 1: 4, 5), antaa viitteitä siitä, että jotakin pimeää oli jo ehtinyt tapahtua. Näen valkeuden ja pimeyden symboleina Jumalan antamalle Valkeudelle Jeesuksessa (Joh. 1: 9 - 12) ja hänen vastustajalleen Saatanalle.


The fact that in the Elohistic creation story there is a note after the first day that God divided the light from the darkness... and called the light Day and the darkness Night (Gen. 1: 4, 5)... the fact gives me a hint that some bad and dark things had already happened. I think that the light and darkness are symbols for the Light God gave us in Jesus (John. 1: 9 - 12) and the Darkness in his opponent Satan.

Saattoiko Lusiferin kapina alkaa niin pian... jo universumin ensimmäisenä päivänä? Tätä kysymystä lienee pohtinut moni muukin ennen minua! 

Could Lucifer's rebellion begin so fast... already in the first day of the universum? I think many people before me have been pondering on this question!

Kirjassaan Paholaisen biografia Kari Kuula kirjoittaa mm. seuraavasti:

"Ihmiset ovat rationaalisia olentoja, jotka saavuttavat tietoa järjen ja havaintojen kautta. Näemme jotakin, jonka seurauksena ajatuksemme siirtyvät asteittain yhdestä asiasta toiseen ja sitten kolmanteen, kunnes oivallamme jotakin uutta. Enkelit taas intellektuaalisina henkinä tajuavat kaiken intuitiivisesti ja välittömästi ilman minkäänlaisia havainto- tai päättelyprosesseja. Niinpä he tietävät joka hetki kaiken mitä voivat tietää (joskaan he eivät koko aikaa ajattele kaikkea tietämäänsä). Tämä merkitsee, etteivät enkelit voi saada uutta tietoa mistään. Tästä taas seuraa, että heidän tahtonsa perussuunta pysyy koko ajan samana, sillä mikään uusi informaatio ei voi tunkeutua heidän mieleensä kääntämään heidän tahtoaan muualle. Sitä, mitä enkelit tahtovat nyt, he tahtovat aina. Siksi ei ole mahdollista, että Lusifer olisi liittynyt taivaan kuoroon ja nauttinut pitkähkön ajan Jumalan autuutta ja sitten jonakin päivänä päättänyt luopua siitä. Enkelit kun eivät voi muuttaa mieltään eivätkä langeta. Siksi skolastikot katsoivat, että Paholaisen täytyi langeta mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen, mutta ei kuitenkaan ensimmäisellä hetkellään, koska silloin Jumala olisi luonut hänet pahaksi. Hänen täytyi olla ensin hyvä, ja sitten hänestä tuli paha. 

Tätä varten keskiajan teologit kehittivät pienimmän mahdollisen ajansirpaleen käsitteen (lat. moracula), joka sijoitettiin enkelien luomista seuraavaan hetkeen. Se on äärimmäisen lyhyt  vain silmänräpäyksen mittainen muovautumisvaihe, jonka aikana taivaan vallat tekivät perusvalintansa. Sitä on paras tarkastella kuvittelemalla, että tekisimme Paholaisen biografiasta elokuvan, joka näyttää kaiken reaaliaikaisesti. Silloin enkelien lankeemukselle uhrattaisiin filmin alusta vain neljä kuvaframea, joten katsoja ei edes näe, mitä silloin tosiasiassa tapahtui. Mutta jos katsomme leffan alun kuva kerrallaan hidastettuna, havaitsemme seuraavaa. Ensimmäisessä kuvassa luodaan enkelit. Seuraavassa kuvassa Lusifer katsoo itseään ja muuta taivasmaailmaa tajuten oman asemansa siinä. Tuon lyhyen hetken ajan hän on hyvä. Kolmannessa kuvassa hän kieltäytyy Luojansa tahdosta ja valitsee pahan. Samanaikaisesti valinnan seuraukset ilmaantuvat hänen olemukseensa: hänen tahtonsa suunta lukittuu, kohtalo sinetöityy ja nimi Lusifer vaihtuu Paholaiseksi. Neljännessä kuvassa enkelit näkevät Paholaisen ratkaisun, jolloin toiset seuraavat hänen esimerkkiään toisten päättäessä pysyä Jumalan yhteydessä. Tämän jälkeen voimme siirtyä katsomaan filmiä normaalilla nopeudella, sillä seuraavaksi tuleekin toimintajakso, jossa kerrotaan taivaassa syttyneestä sodasta." (sivut 131, 132)

Some ideas briefly from Kari Kuula's book (The Biography of Devil):
- people are rational creatures and get knowledge by sense and observation
- angels are intellectual creatures and know everything immediately
- the will of the angels don't change and therefore they can't fall
- therefore the theologians of the Middle Ages considered that Lucifer had to change his mind as soon as possible after his birth/creation
- the shortest time which passed from Lucifer's birth to his fall is called moracula
- in that short eyeblink Lucifer had to looked at himself and others and realized his own position, denied to obey the Creator and agitated other angel to do the same thing

Ensimmäinen sota syttyi siis taivaassa... pyhissä ja täydellisissä olosuhteissa... Jumalan kasvojen edessä. Olisiko sota enää mahdotonta missään muuallakaan? Sodankäynnin eräs muoto on soluttautuminen vihollisen puolelle ja tekeytyminen vastapuolen joukoiksi. Uskon vahvasti, että Saatana/Paholainen valitsi juuri tämän sodankäynnin strategian taistelussaan Jumalaa vastaan. Hän soluttauti Jumalaa palvelevien joukkoihin ja tekeytyi Jumalan palvelijaksi ja jopa itse Jumalaksi!

The first war was in heaven... in the holy and perfect conditions... before God's face. Could it be impossible elsewhere after that? One strategy in war is to infiltrate and to imitate the soldiers of the opposite side. I believe that Satan/Devil chose this kind of strategy when he started to fight against God. He infiltrated into the troops of God's children and imitated them... and even God!

Tämän kaiken hän on saanut tehdä rauhassa pitkän ajan kuluessa. Varmistaakseen onnistumisensa hän aloitti urakkansa jo Edenissä. "Rationaalisten" ihmisten harhauttaminen vaatii "intellektuaaliselta" Saatanalta malttia ja runsaasti aikaa, ettei kukaan huomaa tapahtuneita muutoksia. Paholainen on tehnyt muutokset Jumalan lakiin pitkän ajan kuluessa ja muovannut jumalkuvaa useiden sukupolvien ajan. Nämä kaikki toimenpiteet hän on suorittanut kristillisen seurakunnan sisällä eli "Ilmestysvuorella" (Jes. 14: 13). Hänen viimeinen suuri petoksensa tulee olemaan ilmestyä "valkeuden enkelinä" (2. Kor. 11: 14) ja julistaa muuttaneensa sapatin pyhyyden sunnuntaille.

He had time enough for all his imitations and infiltration. To ensure his victory he started his cintract even in Eden. The "intellectual" angel, Satan, had to be patient and he needed plenty of time with the "rational" people for to make sure that no-one of them could notice the changes. Satan has changed God's law and manipulated God's image during a long period and before many human generations. He has been fulfilling all his evil ideas sitting on "the mount of the congregation" (Isa. 14: 13). His final great betrayal shall be to appear as "the angel of light" (2. Cor. 11: 14) and to declare that he has changed the holiness of the Sabbath to Sunday.

JOS PIMEYDEN ILMESTYMINEN TAIVAAN VALKEUTEEN OLI MAHDOLLISTA  ENSIMMISENÄ LUOMISPÄIVÄNÄ, ON AIVAN YHTÄ MAHDOLLISTA JA ITSE ASIASSA PALJON TODENNÄKÖISEMPÄÄKIN, ETTÄ VALKEUDEN EDUSTAJANA PIDETTY KIRKKO/SEURAKUNTA ON MUUTTUNUT TUHANSIEN VUOSIEN KULUESSA OKKULTISMIN PIMEYDEKSI!

IF IT WAS POSSIBLE THAT THE DARKNESS APPEARED INTO THE LIGHT OF HEAVEN IN THE FIRST CREATION DAY, IT IS AS POSSIBLE AND ACTUALLY MUCH MORE LIKELY THAT THE CHURCH, WHICH HAS BEEN CONCIDERED THE ADVOCATE OF THE LIGHT, HAS CHANGED DURING MANY CENTURIES TO THE DARKNESS OF OCCULTISM!