Sekajumala * A mixed god

Läpi Vanhan Testamentin löytyy kertomuksia Jumalan hirveästä kostosta ja julmista raakuuksista, jotka on pantu Herran Sebaotin piikkiin. Minun on kyllä ihan mahdotonta yhdistää itsensä (jokaisen ihmisen puolesta) uhraavan ja langennutta ihmiskuntaa pyyteettömästi rakastavan Jumalan (EHJEE) sanoiksi pelottelevia uhkauksia, ilkkuvaa herjausta ja kansakuntien usuttamista toistensa kimppuun. Tällaista tekstiä tulee kuitenkin vastaan, kun Vanhaa Testamenttia lukee.

Through the Old Testament there are stories about God, who wants to avenge and do cruel rawness in the name of the Lord of hosts. It's just impossible for me to combine God, who loves the fallen mankind unselfishly and descended himself to save us by his own sacrifice, to a god of vengeance or I can't  set into Ehyeh's mouth frightening threats, mocking abuse or agitating words towards the nations. But we can read such a text in the Old Testament however.

Ajatellaanpa vaikka Jesajan kirjaa. Jesaja toimi profeettana noin 750 - 630 eaa. eli aikana, jolloin Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen Assyriin (723 eaa.). Jesaja oli asetettu poikineen/perheineen merkiksi sekä Israelin että Juudan kuningaskunnalle. Jesajan kirjan 7. ja 8. luvun sanoman voisi kiteyttää kolmeen nimeen; Sear - Jaasub/ Jäännös palajaa (Jes. 7: 3), Immanuel/Jumala meidän kanssamme (Jes. 7: 14) ja Maher - Saalal Haas - Bas/Saalis rientää, Ryöstö joutuu (Jes. 8: 1). Vapaasti omia sanoja käyttääkseni ymmärrän Jumalan yrittäneen sanoa Jesajan kautta näin: "Vaikka saalis rientää ja ryöstö joutuu, jäännös palajaa, sillä Jumala on meidän kanssamme." Siis pohjimmiltaan hyvin toivorikas ja lohdullinen sanoma kansan jäännökselle huolehtivalta ja rakastavalta Kaitsijalta.

Think about Isaiah (750 - 630 B.C.) for instance. He was a prophet for Israel and Juda and worked in the time when Israel went to exile in Assyr (723 B.C.). God had set Isaiah and his sons/family to be a sign for the people. Maybe we can pack the message of the seventh and eighth chapter into three names: Shearjashub/remnant shall come back (Isa. 7: 3), Immanuel/God with us (Isa. 7: 14) and Maher - Shalal - Hash - Baz/a robber shall rush (Isa. 8: 1). I think that God tried to say to his people: "Although a robber shall rush, the remnant shall come back, because God is with us." Basically a very hopeful message for the remnant from the loving and caring Shepherd.

Mutta kun sitten lukee vaikka Jes. 10. lukua tapaa raivoavan sodan ja koston jumalan.

Esimerkkejä: "Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu" (Jes. 10: 4) 

"Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa" (Jes. 10: 6)

"Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet niinkuin linnun pesän; ja niinkuin hyljätyt munat kootaan, niin minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipiä räpyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt" (Jes. 10: 14)

"Sentähden Herra, Herra Sebaot, lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin, ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo. Israelin valkeus on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden, hamaan luihin ja ytimiin, ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi" (Jes. 10: 16 - 18)

But then we can read in the tenth Chapter:

"For all this his anger is not turned away, but his hand is stretched out still" (Isa. 10: 4)

"I will send him against an hypocritical nation, and against the people of my wrath will I give him a charge, to take the spoil, and to take the prey, and to tread them down like the mire of the streets" (Isa. 10: 6)

"And my hand hath found as a nest the riches of the people: and as one gathereth eggs that are left, have I gathered all the earth; and there was none that moved the wing, or opened the mouth, or peeped" (Isa. 10: 14)

"Therefore shall the Lord, the Lord of hosts, send among his fat ones leanness; and under his glory he shall kindle a burning like the burning of a fire. And the light of Israel shall be for a fire, and his Holy One for a flame: and it shall burn and devour his thorns and his briers in one day. And shall consume the glory of his forest, and of his fruitful field, both soul and body: and they shall be as a standardbearer faintenth" (Isa. 10: 16 - 18)

Noissa teksteissä kuulostaa olevan sama henki, joka on niillä vanhemmilla, jotka hakkaavat tottelematonta lastaan raivon vallassa ja hillitsemättä omia tunteitaan, ja jotka yrittävät suurentaa arvovaltaansa lastensa silmissä pelottelemalla heitä milloin taivaasta putoavilla kuumilla kivillä tai selän mustumisella tottelemattomuuden seurauksena yms.

In those texts above there is a spirit similar to the spirit of such parents who punish their disobedient child in rage without any control over their own feelings and such adults who try to increase their own authority with threats and frightening words etc.

On selvää, että kuuliaisten ja tottelemattomien kohtalo tulee olemaan viimeisellä tuomiolla erilainen. Mutta ajatelkaamme, kuinka Jeesus käyttäytyi jopa jumalattomia ihmisiä kohtaan Golgatalla (Luuk. 23: 34), ja muistelkaamme, miten jumalattomat ihmiset puolestaan käyttäytyivät häntä kohtaan tuolla hetkellä! Eikö siinä ole kuva RAKASTAVASTA JUMALASTA!

It's clear that the fate of the obedient is different to the fate of the disobedient in the judgment day. But let's think how Jesus did behave on Golgata (Luke 23: 34) and let's try to remember the behavior of his enemies! Isn't it an image of the LOVING GOD!

Vanhan Testamentin teksteissä on usein Tuhoajan saatanalliset ominaisuudet yhdistetty pelastavaan Jumalaan. Ehjee ja Jahve/Jehova on sotkettu toisiinsa pahan kerran! Kenen piikkiin tämä sotku olisi pantava: profeettojen, 400 eaa. eläneiden pyhien tekstien kokoajien vai myöhempien raamatun tekstin kääntäjien ja editoijien?

In the texts of the Old Testament there is very often a mix of the features of the satanic Destroyer and the loving God. It's an awful mix of Ehyeh and Yahweh/Jehovah! But who must account for that: prophets, those who collected the holy writings together about 400 B.C. or those who translated and edited the Bible texts later?

Yksi asia on kuitenkin varmaa, ja se on: Saatana riemuitsee, jos hän saa luotua Jumalasta edes hiukankin kielteisen kuvan! 

But there is one certain thing however: Satan rejoices when he succeeds to make at least the smallest negative image of God!