Mytologiaa raamatussa * Mythology in the Bible

Uskontunnustuksen sanat "astui alas tuonelaan" pakottivat minut pysähtymään hetkeksi ja miettimään asiaa vähän tarkemmin. Uskontunnustus ei ole peräisin raamatusta, vaan se on kirkolliskokousten hedelmää. Kuitenkin sana "tuonela" esiintyy raamatussa kymmeniä kertoja; noin 60 kertaa VT:ssa ja noin 10 kertaa UT:ssa. Mitä tuolla sanalla tarkoitetaan raamatussa? Merkitseekö se paikkaa vai olotilaa?

The words about Jesus in the Lutheran confession "descended into the underworld/Hades" forced me to think it over. These words are not in the Bible, but the word "tuonela" meaning "underworld" appears (in the Finnish version) many times: in the Old Testament about 60 times and in the New Testament about 10 times. What does that word mean? Does it mean a place or a condition?

Sellaiset sanat kuin tuonela, tuoni, manala, mana tai vainajala kuuluvat mytologian sanastoon, ja mytologiahan on  puolestaan jumalaistarustoa. Voiko sellainen sana olla siis raamatussa? Voihan toki, koska raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Sanan vastine heprean kielessä on "sheol" ja kreikaksi "hades". Samantapainen kuolemantilaa koskeva inhimillisen ajattelun hedelmä raamatussa on myös ilmaus "Aabrahamin helma" (Luuk 16: 22).

Such Finnish words as "tuonela", "tuoni", "manala", "mana" and "vainajala" come from the mythology. Is it possible that such words appear also in the Bible? Most surely, because people have written it! The origin of that word in Hebrew is "sheol" ("grave", "pit" in English) and in Greek "hades" ("hell" in English). The words "Abraham's bosom" (Luke 16: 22) dealing with the condition of death are very much alike.

Raamattuun on siis kirjoitettu Jumalan ilmoittaman selkeän totuuden lisäksi myös hyvin inhimillisiä ajatusmalleja ja sanoja, joita ei pidä koskaan sekoittaa Jumalan totuuteen.

So there are both God's clear words and human imaginary thoughts written in the Bible, and we must be careful not to mix with them.

Uskontunnustuksen Jeesusta koskevat sanat "astui alas tuonelaan" antavat ymmärtää, että tuonela olisi kuin joku paikka, johon voidaan vaikka kävellä. Jeesus oli kuitenkin kuollut, eivätkä kuolleet kykene kävelmään. Todetaanhan juuri edellä "kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".

But the words in the Lutheran confession give a hint that the underworld is some place, where it's possible to descend or step to. But Jesus was dead and couldn't walk or move.

Jeesus vertasi kuoleitten tilaa nukkumiseen (Joh. 11: 11). Käveleminen ei ole nukkuvien ihmisten toimintaa yleisesti ottaen, vaikka ns. unissakävelijöitäkin on olemassa. Lasarus ei kyennyt kävelemään, ennen kuin Jeesus oli kutsunut hänet ulos haudasta (Joh. 11: 43, 44).

Jesus compared the condition of the dead to sleeping (John 11: 11). A sleeping person is not usually able to walk. Lazarus was able to walk after Jesus had called him out from the tomb (John 11: 43, 44).

Kun ihminen kuolee, tomu palaa maahan, ja henki palaa Jumalan luo (Saarn. 12: 7), sen saman Jumalan, joka muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hengen hänen sieraimiinsa luomisen aamuna (1. Moos. 2: 7). Luomisessa maan tomusta muovatusta ja Jumalan hengellä eläväksi tehdystä ihmisestä tuli "sielu"... "elävä sielu", joka alkoi toteuttaa itseään. Kuolemassa kaikki fyysiset ja psyykkiset toiminnot lakkaavat ja taidot sammuvat, eli ihminen lakkaa olemasta "sielu". Kuolema on siis täysin käänteinen prosessi elämän alkamiselle. 

When man dies the dust returns to the earth and the spirit returns unto God (Ecc. 12: 7), unto the same God, who formed man of the dust of the ground and breathed into his nostrils the breath of life and man became a living soul (Gen. 2: 7) and started to act. All physical and mental functions cease in death and man is not a (living) soul any more. Death is the opposite process of birth and start of life.

Tomussa, josta ihminen luotiin, ei ollut mitään elämää, eikä sitä ole myöskään siinä tuhkassa, mikä ihmisestä jää jäljelle kuoleman jälkeen. Jumalan henki on eläväksi tekevä voima, ja se on täysin kokonaan Jumalan hallinnassa... henki on hänen omaisuuttaan. Kun henki siis palaa Jumalan tykö ihmisen kuollessa, ihmisestä ei jää mitään osaa liikkumaan tai harhailemaan minnekään! Kuolema ei ole siis paikka vaan olotila. Samoin on laita tuonelan kanssa, sillä se on vain synonyymi sanalle kuolema. Mutta mytologiassa on päästetty inhimillinen mielikuvitus valloilleen, ja tuonelasta on tehty mitä erikoisimpien tapahtumien näyttämö eli paikka.

Dust had no life before God made man and it's the same thing with the ash of man after his death. God's spirit made life and God's spirit belongs to God. When man dies and the spirit returns to God there is nothing left of man to act or move here after death. Death is not a place but a condition. It's the same thing with the underworld or "tuonela" in Finnish, which is just a synonym to death. But the mythologic stories come out from the wild human imagination creating a place called underworld.

Kun Jeesus oli kuollut, hän nukkui Joosefin hautakammiossa. Mikään osa hänestä ei vieraillut missään eikä toiminut millään tavalla. Vasta ylösnousemusaamuna hänen uudenlainen ilmestymisensä alkoi, koska hän sai palata takaisin täytetyn lunastustyön tuloksena siihen samaan kirkkauden henkiyhteyteen Jumalan kanssa, mistä hän oli alkujaan tullutkin (Joh. 17: 5). Kaikki sellaiset raamatun tekstit, joiden perusteella voidaan väittää Jeesuksen saarnanneen kuolemansa (Joosefin haudassa nukkumisen) aikana tuonelan asukkaille (olkootpa ne sitten ihmisiä tai demoneja) ovat mytologian hapattamia ja perustuvat inhimillisiin mielikuviin kuoleman tilasta, eivätkä sen vuoksi sisällä selkeää jumalallista totuutta!

When Jesus died he was totally sleeping in the tomb of Joseph. Not any part of him was moving anywhere. Not until the morning of the resurrection he appeared to his disciples as a spirit, because on the basis of of the perfect fulfillmet of the salvation he was able to return to the same spirit he had come from (John 17: 5). All such Bible texts which give a hint that Jesus was preaching to the dead or demons in the underworld come from the mythology and are based on the human imagination concerning the condition of death. Therefore they are lies!

Koko ajatus tuonelassa vierailleesta Jeesuksesta on täysin järjetön! Saarnaajan kirjassa sanotaan: "Sillä elävät tietävä, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän musitonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla" (Saarn. 9: 5, 6). 

The idea of Jesus preaching in the underworld is totally unreasonable! It's said in Ecclesiastes: "For the living know that they shall die: but the dead know not any thing, neither have they any more a reward: for the momery of them is forgotten. Also their love, and their hatred, and their envy, is now perished; neither have they any more a portion for ever in any thing that is done under the sun" (Ecc. 9: 5, 6).

Koska kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät myöskään enää kuule, ymmärrä, muista, valitse tai tee päätöksiä. Siksi sellaisille on myös täysin turha saarnata! Ja miksi demoneille pitäisi vielä saarnata? Hehän tekivät lopullisen valintansa jo taivaassa liittyessään kapinallisina Luciferin joukkoihin! On myös harhaa luulla demonien asuvan jossakin maan alla olevassa tuonelassa! Tuonela on kuolleiden tila, eivätkä demonit ole kuolleita, vaan ne elävät yhä. Demonit eivät myöskään viihtyisi toimettomassa ja tapahtumaköyhässä tuonelassa (jos se olisi paikka), koska niiden tarkoitus on toimia ihmisten eksyttämiseksi. Henkivallat elävät siis ihmisten joukossa ja heidän keskellään!

Because the dead know nothing they can't either hear, understand, remember, make a choice or decision. Therefore it's just in vain to preach for them! And why to preach for demons? They have already done their eternal choice in heaven when they joined to Lucifer's rebellion! It's just a hallucination to believe that demons are living underground! The underworld is a condition of the dead and the demons are still living. They shouldn't like to be lazy either, because they have to be busy leading people astray. The spirits are living among people and with them!

Käsitys tuonelasta demonien maanalaisena valtakuntana on peräisin mytologiasta. Shamanismissa uskotaan Yliseen, joka on Jumalan ja enkelten asunsija, Aliseen, jossa asuvat kuolleet ja Saatana demoniensa kanssa sekä Ylisen ja Alisen välillä olevaan ihmisten asuintilaan. Uskontunnustuksen ajatus tuonelaan astuneesta Jeesuksesta pohjautuu siis täysin mytologiaan eikä Jeesuksen opetukseen kuolleiden tilasta!

The idea of the demons' underworld realm comes from the mythology. Shamanism has an idea of the Upper world with God and angels and the Lower world wtih the dead, Satan and his demons and people's world between them. Thefore the words of the confession telling about Jesus descending unto the underworld are based on the mythology not on the base of the words of Jesus.

Kuolema/tuonela on täysin tiedoton tila, missä ei tapahdu yhtään mitään. Tuonela ei siis ole paikka vaan olotila! Kuolleet eli tuonelassa nukkuvat herätetään ylösnousemuksessa aivan samoin, kuin Jeesus teki Lasarukselle ja parille muulle henkilölle maanpäällisen toimintansa aikana. Ylösnousemuksessa kuoleman/tuonelan tila katkeaa.

Death/underworld is totally an unconscious condition and nothing happens during it. Underworld is not any place! The dead shall be called out from their tombs in the resurrection just in the same way as Jesus called Lazarus and two other persons. The resurrection makes an interval to death/underworld.

Mistä sitten on peräisin käsitys "kuolemattomasta sielusta" ja kuolleiden henkien ihmestymisestä? Tällaisten ajatusten pohjana on se Saatanan ensimmäinen valhe, jonka hän lausui Eevalle Eedenissä: "Ette suinkaan kuole" (1. Moos. 3: 4, 5). Sekä "kuolematon sielu", henkien manaaminen että jumaluuden etsiminen ihmisestä itsestään ovat Saatanan petollisia valheita ja perustuvat Käärmeen sanoihin. Raamattu sisältää siis Saatanan valheita, ihmisten mielikuvituksen tuotteita ja Jumalan sanoja. Älkäämme sekoittako niitä keskenään!

But from where comes an idea of an immortal/eternal soul and the appearance of the dead spirits? The base is Satan's first lie, when he said to Eve in Eden: "Ye shall not surely die" (Gen. 3: 4, 5). Both the eternal/immortal soul, the conjuration of the spirits and seeking for the deity from the human existence are Satan's lies and based on the words of the Serpent. Thus there are both Satan's lies, human imagination and God's words in the Bible. Therefore be careful!